Mistä on kyse
Tekoälysisällön ongelma ei ole laatu vaan tasalaatuisuus: geneerinen rytmi, liian tasainen ääni ja se ettei sisältö, kuten teksti, ota kantaa mihinkään. Bynderin tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin kaksi artikkelia kertomatta kumpi oli koneen ja kumpi ihmisen kirjoittama. 56 % vastaajista piti enemmän tekoälyn kirjoittamasta versiosta. Sokkotestissä kone voitti.
Tämän jälkeen samoilta ihmisiltä kysyttiin, miltä tuntuu lukea tekstiä jonka epäilee olevan tekoälyn kirjoittamaa. 52 % kertoi sitoutuvansa tekstiin heikommin. Sama teksti mutta eri tieto sen alkuperästä aiheutti päinvastaisen reaktion. Seuraa koko trendin ydin: lukija ei rankaise tekoälyä, vaan epäilystä tekoälyn käytöstä. Epäilys herää usein edellä mainituista merkeistä, kuten geneerisestä rytmistä.
Tekoälymallit osaavat kirjoittaa sujuvasti mistä tahansa, mutta ne eivät voi kertoa mitä tapahtui viime tiistain asiakaspalaverissa.
Sama tutkimus tarjoaa myös ratkaisun. 82 % vastaajista kertoi ettei tekoälyn käyttö häiritse lainkaan kunhan lopputulos tuntuu ihmisen kirjoittamalta. Kyse ei ole työkalusta vaan jäljestä jonka sisältö jättää: näkökulma, jonka kirjoittaja on valinnut tai esimerkki, jota ei löydy muualta ovat esimerkkejä asioista, joita kone ei voi keksiä puolestasi koska ne eivät ole kielen ominaisuuksia vaan kokemuksia. Tekoälymallit osaavat kirjoittaa sujuvasti mistä tahansa, mutta ne eivät voi kertoa mitä tapahtui viime tiistain asiakaspalaverissa. Sen tietäminen vaatii paikallaoloa tai slack-juoruamista.
Kone on hyvä rakenteessa, taustatyössä ja ensimmäisessä version kasaan raapimisessa eikä sille tule ikinä tyhjän paperin paniikkia. Tekoälyä ei kannata jättää kategorisesti käyttämättä, mutta viimeinen kierros kuuluu ihmiselle, jolla on aiheesta oma kanta. Kun toimialan koko sisältövirta alkaa kuulostaa kopiolta itsestään, tunnistettava ääni muuttuu harvinaiseksi ja harvinaisuudesta maksetaan huomiolla.