Mistä on kyse
Tekoälyhaku on muuttunut muutamassa vuodessa uteliaiden edelläkävijöiden kokeilusta massojen arkityökaluksi. Samalla on syntynyt jännite: ihmiset käyttävät työkalua ahkerasti, mutta eivät luota siihen.
Sama jännite näkyy myös Suomessa. Viestintätoimisto Riannon elokuussa 2026 teettämässä kyselyssä 55 prosenttia suomalaisista kertoi välttelevänsä tekoälyä, koska pelkää sen antavan virheellistä tietoa. Silti juuri terveys- ja lakiasioissa tekoälyltä kysytään ensimmäisenä noin kaksi kertaa niin usein (14 %) kuin ruokaresepteissä (7 %). Kuten Riannon toimitusjohtaja Riitta Auvinen huomauttaa, väärä pastaresepti pilaa illallisen, mutta väärä terveys- tai lakineuvo jotain aivan muuta. Hakukone on silti yhä ylivoimainen aloituspiste: reseptiä lähtee etsimään hakukoneesta 69 prosenttia. Senkin ensimmäisen vastauksen antaa nykyään yhä useammin hakukoneen oma tekoälytiivistelmä.
NP Digitalin kyselyyn vastasi 565 yhdysvaltalaista markkinoijaa, ja rinnalla ajettiin 600 testikysymystä kuudelle tekoälymallille. Tulos nostatti hikikarpaloita otsille: 47 % markkinoijista törmää tekoälyn virheisiin useita kertoja viikossa. Tarkkuustestissä parhaiten pärjännyt malli antoi täysin oikean vastauksen 59,7 prosentissa tapauksista heikoimman jäädessä 39,6 prosenttiin.
Kielimallien virheet ovat useimmiten luonteeltaan ei-ilmeisiä: poisjättöä, vanhentunutta tietoa siellä täällä ja täysin tuulesta temmattuja yksityiskohtia esitettynä samalla vakuuttavalla äänensävyllä kuin oikeatkin vastaukset. Tästä syystä myös väärät vastaukset menevät läpi lukijalta: yli kolmannes (36,5 %) tutkimukseen vastanneista markkinoijista myönsi hattu kourassa, että hallusinoitua ja/tai täysin virheellistä tekoälysisältöä on jo päätynyt julkaistuksi.
Tekoälylöydettävyys on muuttumassa samanlaiseksi perustyöksi kuin hakukonenäkyvyys oli kymmenen vuotta sitten.
Lukijoiden puolella hinta on mitattu erikseen. Raptive tutki 3 000 aikuisen otoksella, mitä tapahtuu, kun lukija epäilee luettua sisältöä tekoälyn tekemäksi. Luottamus julkaisijaan tipahtaa kuin kivi, noin puoleen. Sijaiskärsijänä on sisällön vieressä oleva mainos, jonka ostoharkinta tippuu 14 %. Saman tutkimuksen ikävin havainto on se, että luottamus romahti pelkän epäilyksen voimasta, vaikka teksti olisi ollut täysin ihmisen kirjoittamaa. Rangaistus kohdistuu siis siihen, miltä sisältö näyttää ja vaikuttaa, eikä itseisarvoisesti tekoälyn käyttöön.
Medialukutaito on meille jokaiselle tuttu käsite. Käsitteen rinnalle on syntynyt AI-lähdekritiikki, jossa ihminen oppii kysymään, mistä jokin tieto on peräisin, tarkistamaan sen toisesta lähteestä ja tunnistamaan, milloin vastaus on tavalla tai toisella liian sujuva ollakseen totta.
Markkinoijalle tästä seuraa konkreettinen tehtävä. Tekoäly kertoo yrityksestäsi jotain, halusit tai et. Ota siis kuppi kuumaa ja kysy malleilta, mitä ne sanovat sinusta, ja korjaa virheet siellä, mistä kielimallit tietonsa hakevat, kuten omilta sivuiltasi. Tekoälylöydettävyys on muuttumassa samanlaiseksi perustyöksi kuin hakukonenäkyvyys oli kymmenen vuotta sitten. Piirit pienet pyörivät: sama perustyö, uusi kanava.